Tarinakoulukilpailut 31.07.2013
Osallistumisohjeet & rajoitukset:
osallistumismuoto:
luokka / valitsemasi otsikko(rivinvaihto)
Ratsastaja - Ratsu (rivinvaihto)
tarinasi
Luokat
- hui, sapelihammastiikeri!
- mihinkäs mä laitoin ne autonavaimet?
- ai eikö tämä ollutkaan esteluokka?
- satula teillä tietämättömillä
- nokiatune kesken kouluradan
- minun hevoseni on paras kouluratsu
- osallistumiset sähköpostiin [email protected]
- otsikoi viestisi "Avajaispäivä"
- kisat ovat "villit", et siis tarvitse VRL-tunnusta tai seuraa osallistuaksesi
- yhteen luokkaan enintään 3 hevosta/ratsastaja
- yksi hevonen enintään kahteen luokkaan
- luokkiin otetaan rajattomasti osallistujia
- valitse yksi luokkaan annetuista otsikoista ja kirjoita tekstisi sen perusteella
- tekstisi voi olla runo, tarina, tai mikä tahansa muu tekstinpätkä. Myös pituus on vapaavalintainen
- luokat tuomaroi Jillian
- viimeinen ilmoittautumispäivä on 29.07.2013 klo 21.00 mennessä!
osallistumismuoto:
luokka / valitsemasi otsikko(rivinvaihto)
Ratsastaja - Ratsu (rivinvaihto)
tarinasi
Luokat
- Helppo C
- hui, sapelihammastiikeri!
- mihinkäs mä laitoin ne autonavaimet?
- Helppo B
- ai eikö tämä ollutkaan esteluokka?
- satula teillä tietämättömillä
- Helppo A
- nokiatune kesken kouluradan
- minun hevoseni on paras kouluratsu
Osallistuneet / tulokset
tarinat julkaistaan tulosten yhteydessä
Helppo C - PERUTTU
Tiiu - Defiant Crip
Helppo B
1. felissa - Dyantha's Kiara
Kisapäivän aamu oli melko sateinen ja sää yhdistettynä kiireeseen ei ollut paras mahdollinen yhdistelmä. Olin aiemmin pyytänyt kaveriani ilmoittamaan Hiisikylän kisoihin minut ja Kiaran luokkaan kaksi, samalla kun ilmoittaa itsensä. Kilpailupaikalle päästyämme otin trailerista estesatulalla, meksikolaisilla suitsilla, estesuojilla, tummansinisellä huovalla ja samaan tyyliin sopivalla korvahupulla varustetun Kiaran, jonka pitkä harja hulmusi vapaana. Verkkaan mennessämme aloin ihmetellä muiden ratsukoiden varustautumista ja kilpailukentälle katsoessani tajusin meidän olevan totaalisesti väärässä paikassa.
Muutaman puhelun jälkeen selvisi, että ystäväni ilmoitti meidät kyllä oikeaan luokkaan, mutta vääriin kilpailuihin. "Mikä se toinen luokka näissä kisoissa sitten on?" kyselin kansiasta ja sain selville sen olevan Helppo B. Hullunahan ne meikäläistä taitaa nyt pitää..
Kiaralle letitin nopeasti jonkinlaisen palmikon harjaan, suojat ja korvahuppu saivat lähteä. Onneksi viereisestä trailerista hevostaan purkavalla naisella oli toinen valkoinen hupa varalla mukana ja sitä lainattuani sain Kiaran näyttämään edes vähän kouluhevoselta. Olemme kilpailleet kouluratsastuksessa onneksi paljon viime aikoina ja rata oli tutusti muistissa. Erityisen hyviä prosentteja emme radalta saaneet puutteellisen valmistautumisen vuoksi, mutta hauskaa oli ja tätä tarinaa on hauska kertoa vielä vuosienkin päästä.
2. Lilli - Totally California
Nilla tanssahteli koko verryttelyn ihan kuin olisi odottanut seuraavaksi hypättävän. Sain ponin onneksi rauhoittumaan ja kuulolle. Jännittynyt se oli kuin mikä mutta harjoitusravi-käynti siirtymisissä rentoutui. Laukannostossa pää nousi taivaisiin ja poni lähti estelaukkaan. Jouduin himmaamaan takaisin käyntiin ja uusi nosto samalla tavalla. Laukkasin sitten pari kierrosta reippaasti eteen ja otin sitten kiinni ympyrälle. Kyllä poni vähän paremmin kuunteli muttei aikomustakaan olla syvällä peräänannossa. Lähdin kuitenkin radalle jossa Nilla vauhti tuntui vaan kasvavan lähtömerkin jälkeen. Levottoman alkutervehdyksen jälkeen käännyttiin oikealle. Tässä vaiheessa Nilla oli vielä aitojen sisäpuolella. Raviosio meni ihan hyvin, mutta laukan nostossa poni nousti heti itsensä ylös ja lähti täyttä kiitoa kouluaitaa päin. Sahasin ponia pysähdyksiin mutta se oli päättänyt hypätä aitojen yli! Sain lopulta laukkaavan tamman pysähtymään tuomarin päätyyn ja jatkoin rataa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Tosiaan huonot pisteet taitavat tulla kun poni pelleili. Ratsastin kuitenkin loppuradan loppuun ja Nilla oli ihan maansa myynyt kun ei hypättykään esteitä ja jouduin melkein puskemaan tammaa eteenpäin. Hengästyneenä pääsin kuin pääsinkin lopputervehdykseen. Pöytäkirjan hakiessani siinä luki: olisi muuten ollut voittorata mutta ponilla taisi olla enemmän hyppytuulella !
Helppo A
1. Lilli- Totally California
Nilla oli tointunut edellisen luokan toilailuistaan ja rupesi olemaan ihan kouluponin oloinen ratsastettava. Poni toimi pienimmilläkin avuilla ja kantoi itsensä liikkuen eteenpäin. Lähdin radalle siis hyvin mielin. Alkurata oli aivan loistava- Nilla teki kaikki juuri oikeissa kohdissa, oli energinen ja astui allensa. Ensimmäisen vastalaukan käyntiin siirtymisessä korviini kantautui Nokia Tune- musiikki. Jatkoin rauhassa peruutuukseen ja kuuntelin samalla että miksi ihmeessä siihen puhelimeen ei vastata?!? Peruutus meni hyvin ja raviin lähdössä huomasin Nillan kuuntelevan vaivihkaan taakseen vaikka riiputtikin korviian rentouden merkiksi. Tajusin että ääni tulee omasta taskustani ja äitini puhelin oli jäänyt kisatakkini taskuun. En antanut sen häiritä loppurataa jonka aikana puhelin soi kokoajan mutta lopputervehdykseen tulessa huomasin tuomarin hymyilevän. Hänkin oli kuullut soittoäänen! Kun olin saanut kiitoksen kiitin Nillaa ja kaivoin puhelimen taskusta. Kävelin kentän reunalle ja tiputin puhelimen äitini kouraan. Tämän takia minulla ei ole pientä puhelinta sillä omani ei edes mahdu kisatakkini taskuun ! Pöytäkirjassa oli taas naseva kommentti: Osallistuppa joskus Kür luokkaan nokia tune taustamusiikkina- ponin askeleet sopivat siihen loistavasti!
2. Anni - Yields' Gambados
Tallille vastottain saapunut nyffikomistus pääsi näyttämään kyntensä kouluradoilla parin hikisen treeni-illan jälkeen, kun talliporukka oli ylipuhunut (= pakottanut) minut ilmoittautumaan kisoihin. Pakattuani kisakamat jo edellisenä iltana, auton lastaus sujui kisa-aamuna nopeasti.
"Poni vaan kyytiin ja menoksi", aviomieheni Matthew huikkasi laskien trailerin lastaussiltaa alas. Nyökkäsin ja kiiruhdin tallin, josta löysin kahden ahkeran tallilaisen puunaaman Konstan. Tummanpunaruunikon karva kiilsi ja harja oli varustettu siistein nykeröin, enkä voinut olla hymähtämättä ääneen. Poni oli aivan syötävän söpö, mutta se ei vielä riittänyt voittoon.
"Laitetaan sille vielä verkkoloimi niskaan", sanoin ja riensin hakemaan satulahuoneesta Konstalle ostetun, upouuden loimen kesäisten helteiden kuljetuksia varten.
Matka kisapaikalle sujui rattoisasti. Radio pauhasi taustalla, kun kertasin ääneen kouluohjelmaa Matt'in heitellessä kommenttejaan mutinani sekaan.
"Hyvin se menee", mies sanoi hymyillen. Naurahdin ja ryhdyin tiirailemaan parkkipaikkaa, jonne muutama auto traileri perässään oli jo parkkeerattu.
Nousin autosta Matt'in parkkeerattua kaaramme parkkipaikan varjoisimpaan nurkkaan ja kävelin kuljetuskopin ovelle.
"Mites se Kons...", aloitin, mutta lause jäi kesken suuni jäätyä auki silkasta järkytyksestä. Konsta tuijotti minua ruskeilla nappisilmillään, korvat kysyvästi hörössä.
"Ei voi olla todellista", lähestulkoon murisin ja kuulin Matt'in avaavan lastaussiltaa.
"Tulkaa vaan", hän huikkasi. Irrotin hörisevän ponin ja ohjasin sen ulos trailerista ripein askelin. Matthewin suu loksahti auki ja reaktio oli hyvin samanlainen kuin minullakin; yli puolet Konstan harjasta oli auki, ja tummat kuminauhat roikkuivat takkuisen harjan seassa.
"Nyt hommiin ja vähän äkkiä", mutisin ja tyrkkäsin riimunnarun Matt'in käteen, rynnäten kaivamaan kampaa kisakamojen seasta. Siinä vaiheessa tilanne ei paljoa naurattanut, sillä tällaista yllätystä en ollut aikatauluuni laskenut. Toisaalta Konsta näyttäisi edustavalta vaikka kaljuna, mutta uhrasin silti kallisarvoista varustus- ja verryttelyaikaa sen verran, että saimme ponin harjan letitettyä ja pääsimme kuin pääsimmekin radalle edustuskunnossa.
3. Klaudia Rehman - Estelle EST
Kaikki oli aivan loistavasti! Tuomarit näyttivät olevan iloisella päällä, ja kehaisivatkin ennen luokan alkua Estellen ulkomuotoa. Jopa tammani näytti olevan kerrankin hyvällä tuulella. Kun kaijuttimet kutsuivat Klaudia Rehmanin ja Estelle EST:in suorittamaan rataa, olin ehtinyt verrytellä hevoseni kerrankin kunnolla. Niinpä erittäin miellyttävän lämmin, mutta samalla tuulen viilentämä päivä näytti valoisalta. Ratsastin tamman tuttuun tapaan aloituspaikoille, ohjasin sen keskihalkaisijalle, esitin tervehdyksen tuomareille ja kannustin Estellen liikkelle. Yllätyksekseni tamma ei yrittänyt mitenkään vikuroida, ja kulki hienosti muodossa. Kun saavuimme kulmaan, mistä olisi määrä aloittaa vastalaukka, tapahtui jotain aivan hirvittävää. Aika tuntui hidastuvan siinä vaiheessa, kun ensimmäiset "pidi dimpim pidi dimpin pidi dimpin diiii" sävelet kajahtivat ilmoille. Nokia tunen kajahtaessa ilmoille Estelle nousi säikähtäneenä pystyyn, huitoi kavioillaan ilmaa, ja minä sain pidellä kiinni tamman harjasta henkeni edestä. Ääni oli kaiken lisäksi lähtöisin omien ratsastushousujeni taskusta, jonne Nokian simpukkaluuri oli vahingossa jäänyt. Estelle nousi toistamiseen pystyyn, kunnes ääni lakkasi kuin seinään. Rauhoittelin tammaa parhaani mukaan, ja kaivoin hädissäni puhelimen taskustani. Sammutin sen mahdollisimman nopeasti, ja yritin parhaani mukaan jatkaa rataa, ettei vaan tulisi hylkyä. Olin näkevinäni yhden tuomarin pidättelevän naurua. Mitä nauramista tässä muka oli?!!
Tiiu - Defiant Crip
Helppo B
1. felissa - Dyantha's Kiara
Kisapäivän aamu oli melko sateinen ja sää yhdistettynä kiireeseen ei ollut paras mahdollinen yhdistelmä. Olin aiemmin pyytänyt kaveriani ilmoittamaan Hiisikylän kisoihin minut ja Kiaran luokkaan kaksi, samalla kun ilmoittaa itsensä. Kilpailupaikalle päästyämme otin trailerista estesatulalla, meksikolaisilla suitsilla, estesuojilla, tummansinisellä huovalla ja samaan tyyliin sopivalla korvahupulla varustetun Kiaran, jonka pitkä harja hulmusi vapaana. Verkkaan mennessämme aloin ihmetellä muiden ratsukoiden varustautumista ja kilpailukentälle katsoessani tajusin meidän olevan totaalisesti väärässä paikassa.
Muutaman puhelun jälkeen selvisi, että ystäväni ilmoitti meidät kyllä oikeaan luokkaan, mutta vääriin kilpailuihin. "Mikä se toinen luokka näissä kisoissa sitten on?" kyselin kansiasta ja sain selville sen olevan Helppo B. Hullunahan ne meikäläistä taitaa nyt pitää..
Kiaralle letitin nopeasti jonkinlaisen palmikon harjaan, suojat ja korvahuppu saivat lähteä. Onneksi viereisestä trailerista hevostaan purkavalla naisella oli toinen valkoinen hupa varalla mukana ja sitä lainattuani sain Kiaran näyttämään edes vähän kouluhevoselta. Olemme kilpailleet kouluratsastuksessa onneksi paljon viime aikoina ja rata oli tutusti muistissa. Erityisen hyviä prosentteja emme radalta saaneet puutteellisen valmistautumisen vuoksi, mutta hauskaa oli ja tätä tarinaa on hauska kertoa vielä vuosienkin päästä.
2. Lilli - Totally California
Nilla tanssahteli koko verryttelyn ihan kuin olisi odottanut seuraavaksi hypättävän. Sain ponin onneksi rauhoittumaan ja kuulolle. Jännittynyt se oli kuin mikä mutta harjoitusravi-käynti siirtymisissä rentoutui. Laukannostossa pää nousi taivaisiin ja poni lähti estelaukkaan. Jouduin himmaamaan takaisin käyntiin ja uusi nosto samalla tavalla. Laukkasin sitten pari kierrosta reippaasti eteen ja otin sitten kiinni ympyrälle. Kyllä poni vähän paremmin kuunteli muttei aikomustakaan olla syvällä peräänannossa. Lähdin kuitenkin radalle jossa Nilla vauhti tuntui vaan kasvavan lähtömerkin jälkeen. Levottoman alkutervehdyksen jälkeen käännyttiin oikealle. Tässä vaiheessa Nilla oli vielä aitojen sisäpuolella. Raviosio meni ihan hyvin, mutta laukan nostossa poni nousti heti itsensä ylös ja lähti täyttä kiitoa kouluaitaa päin. Sahasin ponia pysähdyksiin mutta se oli päättänyt hypätä aitojen yli! Sain lopulta laukkaavan tamman pysähtymään tuomarin päätyyn ja jatkoin rataa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Tosiaan huonot pisteet taitavat tulla kun poni pelleili. Ratsastin kuitenkin loppuradan loppuun ja Nilla oli ihan maansa myynyt kun ei hypättykään esteitä ja jouduin melkein puskemaan tammaa eteenpäin. Hengästyneenä pääsin kuin pääsinkin lopputervehdykseen. Pöytäkirjan hakiessani siinä luki: olisi muuten ollut voittorata mutta ponilla taisi olla enemmän hyppytuulella !
Helppo A
1. Lilli- Totally California
Nilla oli tointunut edellisen luokan toilailuistaan ja rupesi olemaan ihan kouluponin oloinen ratsastettava. Poni toimi pienimmilläkin avuilla ja kantoi itsensä liikkuen eteenpäin. Lähdin radalle siis hyvin mielin. Alkurata oli aivan loistava- Nilla teki kaikki juuri oikeissa kohdissa, oli energinen ja astui allensa. Ensimmäisen vastalaukan käyntiin siirtymisessä korviini kantautui Nokia Tune- musiikki. Jatkoin rauhassa peruutuukseen ja kuuntelin samalla että miksi ihmeessä siihen puhelimeen ei vastata?!? Peruutus meni hyvin ja raviin lähdössä huomasin Nillan kuuntelevan vaivihkaan taakseen vaikka riiputtikin korviian rentouden merkiksi. Tajusin että ääni tulee omasta taskustani ja äitini puhelin oli jäänyt kisatakkini taskuun. En antanut sen häiritä loppurataa jonka aikana puhelin soi kokoajan mutta lopputervehdykseen tulessa huomasin tuomarin hymyilevän. Hänkin oli kuullut soittoäänen! Kun olin saanut kiitoksen kiitin Nillaa ja kaivoin puhelimen taskusta. Kävelin kentän reunalle ja tiputin puhelimen äitini kouraan. Tämän takia minulla ei ole pientä puhelinta sillä omani ei edes mahdu kisatakkini taskuun ! Pöytäkirjassa oli taas naseva kommentti: Osallistuppa joskus Kür luokkaan nokia tune taustamusiikkina- ponin askeleet sopivat siihen loistavasti!
2. Anni - Yields' Gambados
Tallille vastottain saapunut nyffikomistus pääsi näyttämään kyntensä kouluradoilla parin hikisen treeni-illan jälkeen, kun talliporukka oli ylipuhunut (= pakottanut) minut ilmoittautumaan kisoihin. Pakattuani kisakamat jo edellisenä iltana, auton lastaus sujui kisa-aamuna nopeasti.
"Poni vaan kyytiin ja menoksi", aviomieheni Matthew huikkasi laskien trailerin lastaussiltaa alas. Nyökkäsin ja kiiruhdin tallin, josta löysin kahden ahkeran tallilaisen puunaaman Konstan. Tummanpunaruunikon karva kiilsi ja harja oli varustettu siistein nykeröin, enkä voinut olla hymähtämättä ääneen. Poni oli aivan syötävän söpö, mutta se ei vielä riittänyt voittoon.
"Laitetaan sille vielä verkkoloimi niskaan", sanoin ja riensin hakemaan satulahuoneesta Konstalle ostetun, upouuden loimen kesäisten helteiden kuljetuksia varten.
Matka kisapaikalle sujui rattoisasti. Radio pauhasi taustalla, kun kertasin ääneen kouluohjelmaa Matt'in heitellessä kommenttejaan mutinani sekaan.
"Hyvin se menee", mies sanoi hymyillen. Naurahdin ja ryhdyin tiirailemaan parkkipaikkaa, jonne muutama auto traileri perässään oli jo parkkeerattu.
Nousin autosta Matt'in parkkeerattua kaaramme parkkipaikan varjoisimpaan nurkkaan ja kävelin kuljetuskopin ovelle.
"Mites se Kons...", aloitin, mutta lause jäi kesken suuni jäätyä auki silkasta järkytyksestä. Konsta tuijotti minua ruskeilla nappisilmillään, korvat kysyvästi hörössä.
"Ei voi olla todellista", lähestulkoon murisin ja kuulin Matt'in avaavan lastaussiltaa.
"Tulkaa vaan", hän huikkasi. Irrotin hörisevän ponin ja ohjasin sen ulos trailerista ripein askelin. Matthewin suu loksahti auki ja reaktio oli hyvin samanlainen kuin minullakin; yli puolet Konstan harjasta oli auki, ja tummat kuminauhat roikkuivat takkuisen harjan seassa.
"Nyt hommiin ja vähän äkkiä", mutisin ja tyrkkäsin riimunnarun Matt'in käteen, rynnäten kaivamaan kampaa kisakamojen seasta. Siinä vaiheessa tilanne ei paljoa naurattanut, sillä tällaista yllätystä en ollut aikatauluuni laskenut. Toisaalta Konsta näyttäisi edustavalta vaikka kaljuna, mutta uhrasin silti kallisarvoista varustus- ja verryttelyaikaa sen verran, että saimme ponin harjan letitettyä ja pääsimme kuin pääsimmekin radalle edustuskunnossa.
3. Klaudia Rehman - Estelle EST
Kaikki oli aivan loistavasti! Tuomarit näyttivät olevan iloisella päällä, ja kehaisivatkin ennen luokan alkua Estellen ulkomuotoa. Jopa tammani näytti olevan kerrankin hyvällä tuulella. Kun kaijuttimet kutsuivat Klaudia Rehmanin ja Estelle EST:in suorittamaan rataa, olin ehtinyt verrytellä hevoseni kerrankin kunnolla. Niinpä erittäin miellyttävän lämmin, mutta samalla tuulen viilentämä päivä näytti valoisalta. Ratsastin tamman tuttuun tapaan aloituspaikoille, ohjasin sen keskihalkaisijalle, esitin tervehdyksen tuomareille ja kannustin Estellen liikkelle. Yllätyksekseni tamma ei yrittänyt mitenkään vikuroida, ja kulki hienosti muodossa. Kun saavuimme kulmaan, mistä olisi määrä aloittaa vastalaukka, tapahtui jotain aivan hirvittävää. Aika tuntui hidastuvan siinä vaiheessa, kun ensimmäiset "pidi dimpim pidi dimpin pidi dimpin diiii" sävelet kajahtivat ilmoille. Nokia tunen kajahtaessa ilmoille Estelle nousi säikähtäneenä pystyyn, huitoi kavioillaan ilmaa, ja minä sain pidellä kiinni tamman harjasta henkeni edestä. Ääni oli kaiken lisäksi lähtöisin omien ratsastushousujeni taskusta, jonne Nokian simpukkaluuri oli vahingossa jäänyt. Estelle nousi toistamiseen pystyyn, kunnes ääni lakkasi kuin seinään. Rauhoittelin tammaa parhaani mukaan, ja kaivoin hädissäni puhelimen taskustani. Sammutin sen mahdollisimman nopeasti, ja yritin parhaani mukaan jatkaa rataa, ettei vaan tulisi hylkyä. Olin näkevinäni yhden tuomarin pidättelevän naurua. Mitä nauramista tässä muka oli?!!